Pallontallaajat.net
Valikko
Uncategorized

Saint Patrick’s Day

maaliskuu 29, 2018

Pyhän Patrickin päivää, Irlannin kansallispäivää vietetään aina 17. maaliskuuta. Pyhä Patrick on Irlannin suojeluspyhimys. Hänen ansiokseen on nimetty kristinuskon vakiinnuttaminen Irlantiin 400-luvulla (ja legendan mukaan hänen uskotaan karkottaneen Irlannista kaikki käärmeet, sillä niitä ei saarella elä). Ja voi pojat, että riitti juhlijoita! Kadut olivat aivan piukassa ihmisiä. Päivä oli erittäin kylmä, vain muutama aste lämpöä ja aivan sanoinkuvaamaton tuuli joka meni kyllä luihin ja ytimiin. Ihmiset olivat pukeutunut jos jonkinlaisiin juhlatamineisiin, joista sain vähän napattua kuvia.

Perinteisiin kuuluu Dublinissa järjestettävä valtava paraati, jonka reitin varrelle kerääntyi meidän lisäksi tuhansia ihmisiä sitä katsomaan. Jengiä oli kuitenkin niin paljon, etten kyllä nähnyt yhtikäs mitään. Kummityttöni istui olkapäilläni, joten hän onneksi sentään näki. Oli hauskaa, kun oli oma kommentaattori olkapäillä, joka kertoi aina minulle mitä siellä paraatissa oikein tapahtui.

Dublinissa oli juhlan kunniaksi myös tivoli, johon meidän oli tietysti mentävä kun porukassa oli kaksi lasta.. ja minä. Tottakai sitä oli törmäilyautot ja “vekkulitalo” testattava itsekin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska, ja oli ihanaa viettää se rakkaiden ihmisten parissa. Oli vain harmi, että oli niin kylmä. Mekään emme todellakaan tarkentuneet koko päivää olla ulkona, mutta eipä sille oikein mitään mahtanut.

Valitettavasti tulin tuon viikonlopun jälkeen kipeäksi, mutta onneksi suurin piirtein tervehdyin taas viime viikonlopuksi, kun sain hyvän ystävän Suomesta tänne seurakseni. Vietimme kyllä aika rauhallisen viikonlopun lähinnä shoppaillen ja nauttien hyvästä ruuasta ja seurasta. Nyt koittaakin pääsiäinen ja neljän päivän viikonloppu! Sen jälkeen kolme päivää lasten kanssa, joiden jälkeen vanhempani saapuvat tänne Malahideen. Tohinaa siis riittää lähitulevaisuudessakin!

Uncategorized

Beast from the East ja muuta hulinaa

maaliskuu 15, 2018

Johan on kolme viikkoa pyörähtänyt nopeasti. Tämän blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut monenlaista, mutta päällimmäisenä mielessä on kyllä ehdottomasti tämä paljon mediassakin huudatettu Beast from the East, joka sai koko Irlannin aivan sekaisin parisen viikkoa sitten. Koulut ja päiväkodit menivät kiinni, junat ja bussit jäivät asemille, koko maahan asetettiin “red alert” ja ihmisiä kiellettiin poistumaan kodeistaan. Kauppojen hyllyt huusivat tyhjyyttään kun ihmiset kävivät hamstraamassa kaapit täyteen ruokaa ennen ulkonaliikkumiskieltoa, esim. yhden au pair-tuttuni vanhemmat olivat ostaneet kaupasta kymmenen pakettia muroja ja kahdeksan pakettia leipää. Joukkohysteria oli kyllä aivan käsinkosketeltavissa.

Meidän talouden toimintaan se vaikutti lähinnä niin, ettei päästy vaunuilla oikein mihinkään lähtemään. Onneksi kuitenkin pihalle pystyi rakentamaan lumiukkoja! Lasten vanhemmat eivät tietenkään lähteneet töihin kun oli ulkonaliikkumiskielto, joten tavallaan minäkin sain vähän vapaata. Toisaalta neljä päivää pelkästään sisätiloissa vietettyäni tunsin itseni niin mökkihöperöityneeksi, että varattiin parin au pair-kaverini kanssa Dublinista yhdeksi yöksi hotelli.  Oli kyllä ihanaa päästä tuulettumaan hyvässä seurassa!

Olen nyt tutustunut muutamiin suomalaisiin au paireihin, joita täällä Dublinissa on minun lisäkseni (tämänhetkisten tietojeni mukaan) kahdeksan. Yhdessä ollaan hotellireissun lisäksi mm. juhlittu synttäreitä, käyty tanssimassa ja ihasteltu lampaita. Täällä Malahidessa olen tavannut päivisin au paireja mm. Espanjasta ja Italiasta, joiden hoidokkilapset ovat suunnilleen samanikäisiä kuin minun hoitamani lapset. On mukavaa kun lapset voivat vähän yhdessä touhuta ja aikuiset voivat ottaa kahvit.

Kyllä täällä arki rullaa kivasti. Päiviin on löytynyt ne viime postauksen aikoihin vielä kadoksissa olleet rutiinit, ja pojat ovat minut hyväksyneet ja ottaneet omakseen. Meillä on hauskaa kolmestaan.

Huomenna saan vastaanottaa ensimmäiset vieraani Suomesta! Kummityttöni ja hänen perheensä tulevat tänne pidennetyksi viikonlopuksi ja me pääsemme yhdessä juhlimaan Pyhän Patrikin päivää, jota vietetään nyt lauantaina 17. maaliskuuta. On kyllä melkoista tohinaa tiedossa. En malta odottaa!

Uncategorized

Arki käyntiin

helmikuu 23, 2018

Kaksi kokonaista viikkoa yksin lasten kanssa takana! Nyt ei voi kuin huokaista helpotuksesta. Täytyy sanoa, että työn hektisyys ja rankkuus on kyllä yllättänyt minut täysin. 100x hatunnosto kaikille äideille ja isille jotka ovat lasten kanssa kotona, kyllä tämä homma käy ihan työstä! Minäkin ajattelin naiivisti, että voi miten paljon varmasti on helpompaa kun siirryn päiväkotimaailmasta (missä meidänkin ryhmässä oli 21 lasta) au pairiksi ja huolehdin vain kahdesta lapsesta. En kyllä osaa sanoa kumpi on rankempaa! Tietysti se on totta, että olen ollut tosiaan vain kaksi viikkoa näitten lasten kanssa täällä joten kaikki on edelleen uutta ja rutiinit ovat hakusessa, mutta silti. Olen ollut iltaisin niin väsynyt, että olen ollut sängyssä valmiina nukkumaan poikkeuksetta jo ennen iltayhdeksää. Mutta olen varma, että kun oikeasti löydämme lasten kanssa päiviimme rutiinit, meno rauhoittuu.

Mutta mitä me sitten lasten kanssa oikein päivisin touhutaan? Siitä ajattelin nyt vähän kertoa. Minun herätessäni n. klo 7 lasten äiti on jo lähtenyt töihin. Lasten isä lähtee töihin n. klo 7:30, jolloin tavallaan “vastuu lapsista” siirtyy minulle. Lapset ovat yleensä siihen mennessä juuri heräilleet, ja minun ensimmäinen hommani onkin laittaa heille aamupalaa. Sen jälkeen puetaan lasten kanssa heille päivävaatteet, ja pestään hampaat. Aamupäivät ovat aika usein meillä yhtä sähellystä – leikitään piilosta, postimiestä, palomiestä, laulu- tai lorupusseilla jne. samalla kun minä yritän saada tehtyä meille evästä, tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ja yleisesti siivota meidän jäljet. Pienempi lapsista nukkuu vielä kahdet päikkärit, ja n. klo 9:30 nukutan hänet vaunuihin takapihalle/tai jos olemme lähdössä heti aamupäivästä johonkin, niin siihen mennessä pitää olla kaikki valmiina, molemmat lapset vaunuissa puettuna jotta voimme lähteä ovesta ulos ja pienempi voi nukahtaa rauhassa vaunuihin meidän kävellessämme kohti määränpäätä.

Kuten sanottua, rutiinit ovat vielä vähän hakusessa. Välillä vietämme aamupäivän kotosalla ja lähdemme vasta iltapäiväksi ulos, välillä toisinpäin. Useimmiten kuitenkin vietämme n.  puolet päivästä poissa kotoa ja lähdemme esim. kävelylle/potkulautailemaan Malahiden linnan ympäristöön, leikkipuistoon, sisäleikkipuistoon (vähän kuin HopLop), kirjaston leikkiryhmään jne. Kotona ollessamme olemme aikaisemmin mainittujen lisäksi etenkin isomman lapsista kanssa mm. kuunnelleet lastenlauluja, leiponeet banaanikakkua, askarrelleet ystävänpäivä- ja syntymäpäiväkortteja, maalanneet pieniä eläimiä ja (tästä olen ylpeä) askarrelleet pahvilaatikosta jäätelökioskin! Kioskia leikittiin päivittäin leikkipuistossakin ja nyt sitä on vielä entistäkin hauskempaa leikkiä myös kotona.

Pienemmällä lapsista on poskihampaat juuri puhkeamassa, ja se on aika paljon vaikuttanut varsinkin tähän viikkoon. Tuli kyllä eilen aika valtaisa onnistumisen kokemus, kun sain hänet nukahtamaan syliini aivan valtavan väsykiukkukipu-itkupurkauksen kourissa. Päivä päivältä menee paremmin. Kyllä tästä hyvä tulee!

Uncategorized

Alkuhuumaa

helmikuu 11, 2018

Tuntuupa kaukaiselta tuo edellinen postaus. Ennen lähtöä päivät menivät siivillä, yhtäkkiä päivälaskuri vain hupeni nollille. Lähtöäni edelsi ihanat läksiäiset, niin kaveriporukan kesken kuin työporukan kanssa. Tuntui hyvältä lähteä tietäen, että ystävät tukevat ja pysyvät rinnalla joka tapauksessa, minne menenkin.

Nyt tätä kirjoittaessani olen ehtinyt asustella Malahidessa reilun viikon. Koko ajan tulee niin paljon uutta informaatiota, että olen ollut iltaisin aika poikki. Perheeni on aivan ihana – vanhemmat ovat rentoja, hauskoja ja lämpimiä ihmisiä, ja lapset ovat mitä herttaisimpia ja huumorintajuisimpia, olen nauranut aivan katketakseni kolmevuotiaan jutuille ja yksivuotiaan veikeälle jokeltelulle. Suureksi onnekseni perheen äiti on ollut tämän viikon vielä kotona, joten lapset ovat saaneet totutella minuun aivan rauhassa. Kun on kysymys näin pienistä lapsista, on täysin normaalia että siinä menee aikaa että he hyväksyvät minut lähelleen ja turvalliseksi aikuiseksi. Eihän nyt viikossa ihmeitä tehdä, mutta koen jo että lapset ovat minun pärstäni pikkuhiljaa hyväksyneet ja uskon, että vaikka alkuun tulee varmasti olemaan vaikeaa perheen äidin palatessa huomenna töihin niin me pärjäämme kyllä.

Malahide on Dublinista n. 15km pohjoiseen. Täältä pääsee pääkaupunkiin nopeasti junalla, matka kestää reitistä riippuen 15-30min. Perheen talo on n. 30min kävelymatkan päässä juna-asemasta ja Malahiden keskustasta, joten täällä on kyllä tullut käveltyä. Minun ei tarvitse ajaa autoa täällä, koska lapset ovat kanssani koko päivän eikä minulla ole heidän kouluun tai harrastuksiin kuskaamista. Pääsemme tuplavaunuilla hyvin kulkemaan. Nyt olemme lähinnä tehneet retkiä Malahiden linna-alueen leikkipuistoon ja kävelyreiteille. Linna sijaitsee kotoamme n. 10min kävelymatkan päässä. Kävellen pääsee siis todella kätevästi liikkeelle.

Irlannissa on paljon au paireja, ja olen ehtinyt muutamaan suomalaiseen jo tutustua. He eivät asu samassa kylässä, mutta näimme eilen Dublinissa. Oli mukavaa kulkea ihmisvilinässä, istuskella kahvilassa ja pubissa ja turista au pairien tehtävistä eri perheissä ja elämästä täälä ihan yleensäkin. Kaiken kaikkiaan alku täällä on mennyt todella mukavasti, ei olisi varmasti voinut paremmin mennä. Tunnen itseni hyväksytyksi perheessä ja olemme vanhempien kanssa samalla sivulla lasten hoitoon ja au pairin tehtäviin liittyvistä asioista, ja muutenkin. Huomenna se arki sitten alkaa, kun olen ensimmäistä kertaa kolmestaan lasten kanssa. Eiköhän tämä tästä hyvin lähde pyörimään.

esittely

eessä siellä on, vain valloittamaton

joulukuu 26, 2017

Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä.” – Wikipedia

Olen haaveillut au pairiksi lähtemisestä monta, monta vuotta. Siinä yhdistyy kaksi sydäntäni lähellä olevaa asiaa – lasten hoitaminen ja matkustelu. Vuosien varrella olen ollut yhteydessä niin moneen perheeseen, etten ole pysynyt laskuissa. Jostain syystä aina on tullut jotain eteen, minkä takia olen estynyt lähtemään. Joko perhe on päätynyt johonkin muuhun ratkaisuun kuin au pairiin tai sitten minun ja perheen aikataulut eivät ole menneet yksiin.

Tänä syksynä eräänä iltana Facebook-etusivullani tuli vastaan ilmoitus, jossa haettiin au pairia Irlantiin, Dublinin lähelle pieneen kylään nimeltä Malahide. Nelihenkinen perhe, johon kuuluu suomalainen äiti, irlantilainen isä ja heidän kaksi lastaan. Valvoin seuraavan yön miettien, pitäisikö hakea, ja jotenkin tajusin että aikani lähteä on nyt – tai ei koskaan. Seuraavana päivänä laitoin hakemuksen vetämään ja erinäisten vaiheiden jälkeen minut valittiin.

Lähdön hetkeni koittaa 2. helmikuuta 2018. TJ39 – niin vähän päiviä, kunnes lentokone nousee Helsinki-Vantaalta ja lähtee kohti Irlantia. Alle 40 päivää! Alle kuusi viikkoa! Perillä kohteessa olisikin tarkoitus olla vuoden 2018 jouluun asti, eli aika paljon kauemmin…

Sitä odotellessa!

P.S. Kuvat on otettu alkukeväästä, kun piipahdin ystäväni kanssa Dublinissa.