Pallontallaajat.net
Valikko
Uncategorized

Arki käyntiin

helmikuu 23, 2018

Kaksi kokonaista viikkoa yksin lasten kanssa takana! Nyt ei voi kuin huokaista helpotuksesta. Täytyy sanoa, että työn hektisyys ja rankkuus on kyllä yllättänyt minut täysin. 100x hatunnosto kaikille äideille ja isille jotka ovat lasten kanssa kotona, kyllä tämä homma käy ihan työstä! Minäkin ajattelin naiivisti, että voi miten paljon varmasti on helpompaa kun siirryn päiväkotimaailmasta (missä meidänkin ryhmässä oli 21 lasta) au pairiksi ja huolehdin vain kahdesta lapsesta. En kyllä osaa sanoa kumpi on rankempaa! Tietysti se on totta, että olen ollut tosiaan vain kaksi viikkoa näitten lasten kanssa täällä joten kaikki on edelleen uutta ja rutiinit ovat hakusessa, mutta silti. Olen ollut iltaisin niin väsynyt, että olen ollut sängyssä valmiina nukkumaan poikkeuksetta jo ennen iltayhdeksää. Mutta olen varma, että kun oikeasti löydämme lasten kanssa päiviimme rutiinit, meno rauhoittuu.

Mutta mitä me sitten lasten kanssa oikein päivisin touhutaan? Siitä ajattelin nyt vähän kertoa. Minun herätessäni n. klo 7 lasten äiti on jo lähtenyt töihin. Lasten isä lähtee töihin n. klo 7:30, jolloin tavallaan “vastuu lapsista” siirtyy minulle. Lapset ovat yleensä siihen mennessä juuri heräilleet, ja minun ensimmäinen hommani onkin laittaa heille aamupalaa. Sen jälkeen puetaan lasten kanssa heille päivävaatteet, ja pestään hampaat. Aamupäivät ovat aika usein meillä yhtä sähellystä – leikitään piilosta, postimiestä, palomiestä, laulu- tai lorupusseilla jne. samalla kun minä yritän saada tehtyä meille evästä, tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ja yleisesti siivota meidän jäljet. Pienempi lapsista nukkuu vielä kahdet päikkärit, ja n. klo 9:30 nukutan hänet vaunuihin takapihalle/tai jos olemme lähdössä heti aamupäivästä johonkin, niin siihen mennessä pitää olla kaikki valmiina, molemmat lapset vaunuissa puettuna jotta voimme lähteä ovesta ulos ja pienempi voi nukahtaa rauhassa vaunuihin meidän kävellessämme kohti määränpäätä.

Kuten sanottua, rutiinit ovat vielä vähän hakusessa. Välillä vietämme aamupäivän kotosalla ja lähdemme vasta iltapäiväksi ulos, välillä toisinpäin. Useimmiten kuitenkin vietämme n.  puolet päivästä poissa kotoa ja lähdemme esim. kävelylle/potkulautailemaan Malahiden linnan ympäristöön, leikkipuistoon, sisäleikkipuistoon (vähän kuin HopLop), kirjaston leikkiryhmään jne. Kotona ollessamme olemme aikaisemmin mainittujen lisäksi etenkin isomman lapsista kanssa mm. kuunnelleet lastenlauluja, leiponeet banaanikakkua, askarrelleet ystävänpäivä- ja syntymäpäiväkortteja, maalanneet pieniä eläimiä ja (tästä olen ylpeä) askarrelleet pahvilaatikosta jäätelökioskin! Kioskia leikittiin päivittäin leikkipuistossakin ja nyt sitä on vielä entistäkin hauskempaa leikkiä myös kotona.

Pienemmällä lapsista on poskihampaat juuri puhkeamassa, ja se on aika paljon vaikuttanut varsinkin tähän viikkoon. Tuli kyllä eilen aika valtaisa onnistumisen kokemus, kun sain hänet nukahtamaan syliini aivan valtavan väsykiukkukipu-itkupurkauksen kourissa. Päivä päivältä menee paremmin. Kyllä tästä hyvä tulee!

Uncategorized

Alkuhuumaa

helmikuu 11, 2018

Tuntuupa kaukaiselta tuo edellinen postaus. Ennen lähtöä päivät menivät siivillä, yhtäkkiä päivälaskuri vain hupeni nollille. Lähtöäni edelsi ihanat läksiäiset, niin kaveriporukan kesken kuin työporukan kanssa. Tuntui hyvältä lähteä tietäen, että ystävät tukevat ja pysyvät rinnalla joka tapauksessa, minne menenkin.

Nyt tätä kirjoittaessani olen ehtinyt asustella Malahidessa reilun viikon. Koko ajan tulee niin paljon uutta informaatiota, että olen ollut iltaisin aika poikki. Perheeni on aivan ihana – vanhemmat ovat rentoja, hauskoja ja lämpimiä ihmisiä, ja lapset ovat mitä herttaisimpia ja huumorintajuisimpia, olen nauranut aivan katketakseni kolmevuotiaan jutuille ja yksivuotiaan veikeälle jokeltelulle. Suureksi onnekseni perheen äiti on ollut tämän viikon vielä kotona, joten lapset ovat saaneet totutella minuun aivan rauhassa. Kun on kysymys näin pienistä lapsista, on täysin normaalia että siinä menee aikaa että he hyväksyvät minut lähelleen ja turvalliseksi aikuiseksi. Eihän nyt viikossa ihmeitä tehdä, mutta koen jo että lapset ovat minun pärstäni pikkuhiljaa hyväksyneet ja uskon, että vaikka alkuun tulee varmasti olemaan vaikeaa perheen äidin palatessa huomenna töihin niin me pärjäämme kyllä.

Malahide on Dublinista n. 15km pohjoiseen. Täältä pääsee pääkaupunkiin nopeasti junalla, matka kestää reitistä riippuen 15-30min. Perheen talo on n. 30min kävelymatkan päässä juna-asemasta ja Malahiden keskustasta, joten täällä on kyllä tullut käveltyä. Minun ei tarvitse ajaa autoa täällä, koska lapset ovat kanssani koko päivän eikä minulla ole heidän kouluun tai harrastuksiin kuskaamista. Pääsemme tuplavaunuilla hyvin kulkemaan. Nyt olemme lähinnä tehneet retkiä Malahiden linna-alueen leikkipuistoon ja kävelyreiteille. Linna sijaitsee kotoamme n. 10min kävelymatkan päässä. Kävellen pääsee siis todella kätevästi liikkeelle.

Irlannissa on paljon au paireja, ja olen ehtinyt muutamaan suomalaiseen jo tutustua. He eivät asu samassa kylässä, mutta näimme eilen Dublinissa. Oli mukavaa kulkea ihmisvilinässä, istuskella kahvilassa ja pubissa ja turista au pairien tehtävistä eri perheissä ja elämästä täälä ihan yleensäkin. Kaiken kaikkiaan alku täällä on mennyt todella mukavasti, ei olisi varmasti voinut paremmin mennä. Tunnen itseni hyväksytyksi perheessä ja olemme vanhempien kanssa samalla sivulla lasten hoitoon ja au pairin tehtäviin liittyvistä asioista, ja muutenkin. Huomenna se arki sitten alkaa, kun olen ensimmäistä kertaa kolmestaan lasten kanssa. Eiköhän tämä tästä hyvin lähde pyörimään.

esittely

eessä siellä on, vain valloittamaton

joulukuu 26, 2017

Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä.” – Wikipedia

Olen haaveillut au pairiksi lähtemisestä monta, monta vuotta. Siinä yhdistyy kaksi sydäntäni lähellä olevaa asiaa – lasten hoitaminen ja matkustelu. Vuosien varrella olen ollut yhteydessä niin moneen perheeseen, etten ole pysynyt laskuissa. Jostain syystä aina on tullut jotain eteen, minkä takia olen estynyt lähtemään. Joko perhe on päätynyt johonkin muuhun ratkaisuun kuin au pairiin tai sitten minun ja perheen aikataulut eivät ole menneet yksiin.

Tänä syksynä eräänä iltana Facebook-etusivullani tuli vastaan ilmoitus, jossa haettiin au pairia Irlantiin, Dublinin lähelle pieneen kylään nimeltä Malahide. Nelihenkinen perhe, johon kuuluu suomalainen äiti, irlantilainen isä ja heidän kaksi lastaan. Valvoin seuraavan yön miettien, pitäisikö hakea, ja jotenkin tajusin että aikani lähteä on nyt – tai ei koskaan. Seuraavana päivänä laitoin hakemuksen vetämään ja erinäisten vaiheiden jälkeen minut valittiin.

Lähdön hetkeni koittaa 2. helmikuuta 2018. TJ39 – niin vähän päiviä, kunnes lentokone nousee Helsinki-Vantaalta ja lähtee kohti Irlantia. Alle 40 päivää! Alle kuusi viikkoa! Perillä kohteessa olisikin tarkoitus olla vuoden 2018 jouluun asti, eli aika paljon kauemmin…

Sitä odotellessa!

P.S. Kuvat on otettu alkukeväästä, kun piipahdin ystäväni kanssa Dublinissa.